maanantai 30. marraskuuta 2015

Eppu Nuotio: Varjo

Eppu Nuotio: Varjo
Otava 2009
Sivuja: 240

Tämä kirja tuli lukupinooni jokin aika sitten, kun tulin poimineeksi divarin loppuunmyynnistä kaikenlaista tavallista löyhemmin perustein. Tiesin kyllä takakannen perusteella, että kyse on kirjasarjan osasta. Yleensä ei liene järkevää aloittaa lukemista sarjan keskeltä, mutta toisaalta haluan ajatella, että jollei sitä ole erikseen kielletty, niin teosten pitäisi toimia myös erillisinä.

Pääsin mielestäni ihan kohtuullisesti kärryille siitä, missä päähenkilöiden Pii Marinin ja Juha Heinon välisessä suhteessa ollaan menossa, joten siltä osin asia on kunnossa. Tietysti dekkarissa - tai trillerissä - on se oma juonikuvionsa, jota rakennellaan ja selvitellään ja joka päätyy jonkinlaiseen ratkaisuun ennen viimeistä sivua. Tässä tapauksessa kyse on morsiamesta, joka on surmattu tavalla, josta tulee väistämättä mieleen kunniamurha, jollaisena sitä tietysti selvitelläänkin.

Pii Marin on kirjasarjan päähenkilö. Tämän kirjan tapauksen selvittelyssä hän jäi mielestäni vahvasti sivuosaan, ja oikeastaan tuli mieleen, että hän on kirjassa mukana vain siksi, että tämä on kirjasarja, jossa hän nyt vain sattuu olemaan pääosassa. Hänen isäänsä liittyy aivan oma juonikuvionsa, joka luultavasti on alkanut jo aiemmissa kirjoissa ja joka myöskin näyttää jatkuvan tämän jälkeen, ja sen kohdalla jäikin tunne, että nyt tulin lukeneeksi jotain ihan vain keskeltä, ilman alkua tai loppua.

Valitettavasti joudun toteamaan, ettei myöskään kirjan pääjuoni ollut erityisen mukaansatempaava. Sen loppu varsinkin koitti kovin nopeasti, lähes töksähtäen. Kymmenen sivua ennen loppua olin jo epäuskoinen sen suhteen, ehtiikö kirjailija muka saada vielä tapauksen paketoiduksi. Kyllä hän ehti, mutta tarpeettoman lyhytsanaisesti. Rikollinen ei päässyt ääneen lainkaan - se oli koko hahmon haaskausta. Ylipäätään lopussa tapahtui paljon, mutta sivuja oli vähän. Aivan kuin kirjaa olisi kirjoitettu sivunumeroiden osoittamassa järjestyksessä ja kun oli päästy sivulle 220, niin joku olisi sanonut, että nyt on varttitunti aikaa saada tämä valmiiksi, sitten laitetaan painokoneet käyntiin, ota tai jätä. Varsinkin näin kauan julkaisun jälkeen tällainen kiireen tunne tuntuu kovin turhalta. Olisihan tässä ollut kuusi vuotta aikaa hioa ja viimeistellä loppua, ennen kuin minä ryhdyin sitä lukemaan :)

Arvelen, että sarjan aiemmat - samoin kuin myöhemmät - osat lukeneille tämä kirja toimi paljon paremmin. Ehkä otan tästä opikseni, enkä enää aloita sarjojen keskeltä, ainakaan ellei sen ole erikseen kerrottu olevan mahdollista. Nyt sitä ei kielletty, mikä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että se olisi sallittua. Reiluuden nimissä minun täytynee lukea Nuotiolta jotain muutakin, sillä arvelen hänen olevan parempi kirjailija kuin miltä juuri tämä lukukokemus vaikutti.

4 kommenttia:

  1. Pii Marin -sarja oli ihan mukaansatempaavaa luettavaa, mutta en osaa sanoa, miten teokset toimivat yksitellen. En kuitenkaan lukenut kuin kolme, sillä sen jälkeen oli jo vähän sellainen olo, että taidan pettyä jos jatkan pidemmälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo hankkinut sarjan aloitusosan pinooni, täytyy antaa sille mahdollisuus.

      Poista
  2. Tässä Pii Marin -sarjassa on kyllä selkeää jatkumoa eli periaatteessa varmaan toimii paremmin, jos lukee järjestyksessä. Toisaalta mikään maata mullistava kirjasarja ei ole kyseessä. Itse luin sarjan kokonaan, koska kiinnosti se taustalla kulkeva "kestojuoni". Muuten olisin kaiketi jättänyt kesken. Toisaalta kirjat ovat helppo- ja nopealukuisia eli utelias ei joudu kauan uhraamaan aikaansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En aio kovin kevyesti enää kokeilla samaa uudestaan, siis aloittaa keskeltä sarjaa. Ainakaan, jos ei erikseen ole mainittu sen käyvän päinsä.

      Poista