tiistai 8. heinäkuuta 2014

Erik Axl Sund: Unissakulkija

Erik Axl Sund: Unissakulkija
Suomennos: Kari Koski
Otava 2014, alkup. 2011
Sivuja: 395

Unissakulkija on Varistyttö-trilogian toinen osa. Ensimmäisen osan luettuani huomasin odottavani tarinan jatkoa innolla, jopa niin hartaasti, että minun piti tarkistaa milloin sen olikaan määrä ilmestyä.

Tarina on hyvin kiinteästi jatkoa ensimmäiselle osalle, ja oikeastaan kaikki, mitä tulin siitä sanoneeksi, pätee tämänkin kohdalla. Monien kirjailijoiden dekkarit ovat osa jonkinlaista jatkumoa, mutta tässä tapauksessa tuntuu olevan kyse jostain muusta, sillä mielestäni Unissakulkija ei toimi itsenäisenä teoksena lainkaan. Ei siis ole mielekästä lukea näitä kahta kirjaa käänteisessä järjestyksessä, mikä nostaakin luontevasti esiin kysymyksen siitä, onko kyseessä lainkaan kaksi eri teosta, vaiko vain yksi moniosainen? Olen taipuvainen kääntymään jälkimmäiselle kannalle. Se puolestaan kuulostaa bisnesmielessä fiksulta, sillä tämän sarjan ensimmäisen osan luettuaan ostaja valitsee toisenkin osan paljon todennäköisemmin kuin silloin, jos kyse olisi todella itsenäisistä teoksista. Yritäpä saada 60 euroa yhdestä kirjasta, vaikka se olisikin paksunpuoleinen, mutta kolmesta niteestä se ei ole lainkaan yhtä vaikeaa.

Tuo edellä kuvattu bisnesidea toimii vain, jos lukijan saa riittävän hyvin koukkuun, ja se puoli tässä on kyllä osattu hoitaa kunnolla. Jos odotin innolla tätä osaa, niin viimeisen kohdalla olen vieläkin malttamattomampi. Oikeastaan kadehdin hieman niitä, jotka aloittavat vasta sitten kun kaikki osat ovat jo saatavilla. Tässä olisikin oivallinen latinki kesäluettavaa.

En pidä mielekkäänä kuvailla tätä keskimmäistä osaa yhtään pidempään, sillä juoni jää vieläkin pahemmin kesken kuin ensimmäisessä osassa. Palataan siis asiaan kolmannen osan jälkeen. Otava, pitäkää minut edelleen listoilla :)

5 kommenttia:

  1. Minulla on tämä kirja juuri kesken. Onhan olemassa paljonkin kirjasarjoja/trilogioita, jotka tulee lukea järjestyksessä (eivät siis toimi itsenäisinä). Yhtenä niteenä julkaistuna voisi kirja paisua turhan massiiviseksi. Siksi se jaetaan osiin. Itse en siis ajattele tätä kaupallisena ratkaisuna, mutta olenkin sinisilmäinen ja kiltti. ;)

    VastaaPoista
  2. Tuo on totta: jos ei olisi lukenut ekaa osaa, ei Unissakulkijasta saisi paljon irti. Eikä tämä anna vastauksia, vaan herättää uusia kysymyksiä. Pakko siis lukea se kolmaskin osa, vaikka inhottaa tavallaan koko juttu. Ihailen nerokkaasti rakennettua koukutusefektiä, taito sekin, vaikkei ihan pelkästä kertomisen halusta ehkä ole syntynyt. Tarkoitan siis, että enemmän on mietitty koukutuksen aikaansaamista kuin itse tarinaa. Jostain luin, että kirjailijakavereille meni tosi huonosti omassa elämässä ensimmäisen kirjan syntyaikoina, ja ehkä tämä on keino purkaa kaikki ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kirjan lukemisesta on nyt hetki kulunut, niin olen merkinnyt lokakuun mieleeni, silloin on lupa odotella.

      Poista
  3. Täysin samaa mieltä! Olenkin suoraan sanonut, että ensin Varistyttö ja sitten tämä. Jos tämä kaikki olisi ollut yksi paksu teos,se olisi ollut liian tyyris eli siinäkin osut suoraan suoneen.

    Tästä ei oikeastaan voikaan paljon sanoa, mutta pidin tästä aloituskirjaa enemmän, sillä nyt aletaan nähdä syitä syviä...Jännä nähdä, miten 'pojatä saavat kurottua trilogian finaaliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tämä on ollut alusta asti loppuun suunniteltu, samoin kuin jako osiinkin. Kiinnostavaa silti, eritoten se, millä tavalla ovi jää auki sarjan jatkamiselle.

      Poista