Juhani Mäkelä: Entä jos sittenkin?

Tämä kirja päätyi ensimmäiseksi blogimerkinnäksi usean sattuman kautta. Aivan ensimmäinen sattuma oli se, että ylipäätään päädyin lainaamaan koko kirjan.  Toinen sattuma oli se, että päädyin perustamaan blogini juuri samana iltana kun luin kirjan loppuun. Lisää sattumia tulee siitä, ettei samana iltana ollut muutakaan tärkeää tekemistä, kuten vaikkapa telkkarin katsomista.


Yleensä en lainaisi tämän kaltaista kirjaa; olenhan laatinut itselleni listan kirjoista ja kirjailijoista, joihin pitäisi tutustua, eikä Mäkelä toistaiseksi sillä listalla ole. Tämä kirja vain sattui olemaan kirjastossa esittelyhyllyssä, kuten monta muutakin Mäkelän kirjaa. Muistan hänet Satunnaisena Matkailijana telkkarissa, ja odotin kirjan olevan samaa, viihdyttävää tyyliä, ja satuin juuri sillä hetkellä tuntemaan vetoa jotain kevyttä, pientä suupalaa kohtaan. Sen vaatimuksen kirja täyttääkin hyvin.

Kannessa lukee "Vaihtoehtoismuistelmani". Kirjassa on muutama kymmentä varmaankin pakinaksi luokiteltavaa muisteloa, joissa jokaisessa on ideana se, että tarjotaan vaihtoehto, mitä olisi voinut tapahtua, jos jokin ratkaiseva tapahtuma olisikin mennyt hieman toisin. Ihan kiva idea, ja alussa on hauskaa lukea, kuinka Mäkelä päästää mielikuvituksensa lentoon. Valitettavasti hän alkaa pian toistaa itseään, ja pyrkii hauskuuteen liitelemällä turhan korkeissa sfääreissä. Pari ensimmäistä kertaa on viihdyttävää ajatella kuinka hyvin hän olisikaan ehkä menestynyt, mutta tusinan jälkeen vitsi on jo vanhentunut. Onneksi sentään muitakin vaihtoehtoisia tapahtumamalleja on. Ehkä aloin tulla jo kateelliseksi.

Tämä oli ensimmäinen Mäkelän kirjoittama kirja, jonka olen lukenut (tosin sellainen nimeke kuin Maailman suurin sauna kuulostaa oudon tutulta, mutten muista siitä mitään jos lukenut ehkä olenkin), eikä lukulistalle tule toistaiseksi lisää merkintöjä. Kirjoittaja on omien sanojensa mukaan kirjoittanut yli 2000 pakinaa, joten ei ole ihme, jos ei juuri tähän kirjaan ole osunut niiden kirkkaimmat helmet. Hieman väkisin väännetyltä teos tuntuu, aivan kuin sivumäärää olisi ollut pakko saada kerrytettyä mm. sillä, että moni pakina on juuri ja juuri yltänyt uudelle sivulle, jolla on sitten alle viisi riviä tekstiä. Saahan sillä tavalla helposti kymmeniä sivuja lisää pituutta, jos jokaisen jutun pidentää yhden sivun verran.


En voi suositella juuri tätä kirjaa, mutta olen valmis antamaan kirjailijalle vielä toisen mahdollisuuden. Joskus. Jos kirjasto laittaa kirjoja oikeaan aikaan esille oikeaan paikkaan.