maanantai 28. marraskuuta 2016

Micael Dahlén: Ihmispedot

Micael Dahlén: Ihmispedot
Suomennos: Tuija Tuomaala
Atena 2012, alkup. 2011
Sivuja: 242

Murhaajissa on jotain ihmeellisen kiinnostavaa. Minäkin valitsin tämän kirjan luettavaksi siihen kunnolla edes tutustumatta, kun aihe kuulosti kiinnostavalta. Lopulta kirja ei käsitellytkään murhaajia ja heidän tekosiaan, vaan juuri sitä ihmeellistä mielenkiintoa, joka heihin liittyy.

Kirjoittaja on henkilökohtaisesti tavannut viisi kuuluisaa murhaajaa, ja toki esittelee heidän tapauksensa lyhyesti, samoin kuin nämä tapaamiset. Toisessa osassa hän alkaa pohdiskella ja suorastaan tutkia sitä, miten murha murha ja murhaaminen ihmisiä oikein kiinnostaakaan. Mitään sen kummempia vastauksia ei ole tarjolla, vain perinpohjin käsitelty toteamus siitä, että näin todella näyttää olevan.

Tästä kirjasta on siis turha etsiä eläväisiä kuvauksia näiden murhaajien teoista tai ymmärrystä ja selitystä niille, vaan keskiössä on se, miten heistä on tullut superjulkkiksia, jotka lyövät laudalta kaikenlaiset näyttelijät ja rokkitähdet. Onhan sekin ihan kiinnostavaa joo, mutta kyllä minua olisivat ne murhat enemmän kiehtoneet :) Vähän laimeaksi tämä jäi siihen nähden, miten raflaavalta nimi oli kuulostanut.

Oikeastaan kiinnostavinta tässä kirjassa on se, miten se itsekin toteuttaa omaa sanomaansa: päällepäin ei ole suinkaan painotettu sitä, että keskiössä on murhaajiin liittyvä mielenkiinto, vaan heti kannessa on verinen kädenjälki ja nimikin viittaa myyvästi niihin murhaajiin. Siispä kirjan tekijä tai kustantaja on itse käyttänyt hyväkseen täsmälleen sitä samaa ilmiötä. Eikä turhaan, voisi lisätä. Tokko minäkään tätä olisin ilman noita elementtejä tullut lukeneeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti