sunnuntai 14. elokuuta 2016

Jere Laine: Sota 2016

Jere Laine: Sota 2016
Nordbooks 2016
Sivuja: 448

Eletään kevättä 2016. Nato on kaikilla voimillaan kiinni moninaisissa operaatioissa Pohjois-Afrikassa, Lähi-Idässä, Irakissa ja Afganistanissa. Venäjä yllättää Suomen vaatimalla yhtäkkiä öljykuljetuksiinsa niin kovia myönnytyksiä, että ne tarkoittaisivat käytännössä alueluovutuksia. Sellaiseen ei tietenkään voida suostua, mutta yllättäen Suomi näyttääkin jäävän yksin selviämään tilanteesta. Naton fokus on muualla ja EU:ssa Suomi on kovin huonossa huudossa, mm. talouskriisiin liittyneen venkoilunsa vuoksi.

Kuten kirjan nimestä saattaa arvata, seurauksena on ihan oikea sota, ja siinä Laine pääsee toden teolla omalle alueelleen. Kirjailija on siis ammattisotilas, ja sen kyllä huomaa. Oikeastaan jo esipuhe on sellainen, että tekstin takana on syytä olettaa olevan rutkasti asiantuntemusta.

En ole ollut sotakirjallisuuden ylin ystävä. En ole ollut kiinnostunut taisteluista ja muusta sotatoiminnasta vaan pikemminkin minua ovat kiehtoneet sotaan liittyvät moraaliset ja eettiset seikat. Tämän kirjan kohdalla on kuitenkin toisin, ja se johtuu siitä yksinkertaisesta seikasta, että kirjassa kuvattu sota tulee niin lähelle. Se koskisi väistämättä minua itseäni aivan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin, ja hyvässä lykyssä voisin olla itsekin tapahtumissa osallisena. Tässä yhteydessä onkin kiinnostavaa huomata, miten etäisenä onkaan oppinut pitämään sodan mahdollisuuttakin.

Laineen taistelukuvaukset ovat erinomaista luettavaa. Hän saa kaiken kuulostamaan melko yksinkertaiselta, ja erityisesti eri joukkojen ja aselajien yhteistoiminnan merkitys aukeaa hienolla tavalla. Varusmieskoulutuksen aikana keskityttiin vain siihen omaan juttuun, suoriutumaan siitä käsketyllä tavalla ja rutiininomaisesti, mutta tuo laajempi kuva jäi tyystin hämärän peittoon. Minua itseäni se olisi jo aikanaankin auttanut motivoitumaan paremmin, mutta parempi edes nyt myöhässä.

Minusta tämä kirja on hyvää luettavaa ihan puolustuspoliittisena kannanottonakin, sillä on ilmeistä, ettei Laine seiso puolustusbudjetin leikkausten ja varuskuntien lakkautusten takana. Kyllähän tämä pakottaa ajattelemaan niitä hieman toisenlaisessa valossa, kun mikään kohta kirjan juonessa ei tunnu varsinaisesti epäuskottavalta. Epätodennäköiseltä ehkä, mutta ei meistä moni halua venäläistä rulettiakaan pelata, vaikka siinä todennäköisyys onkin pelaajan puolella.

1 kommentti:

  1. Tämä kuulostaa kiinnsotavalta ja samalla pelottavalta kirjalta.

    Käy katsomassa, täällä sinulle haaste http://marjatankirjat.blogspot.fi/2016/08/liebster-award.html

    Mahdut vielä juuri ja juuri tähän haasteryhmään, alle 200 lukijaa.

    VastaaPoista