keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Ingar Johnsrud: Wieniläisveljeskunta

Ingar Johnsrud: Wieniläisveljeskunta
Suomennos: Jonna Joskitt-Pöyry
Like 2016, alkup 2015
Sivuja: 382

Tässä on jälleen kirja, joka on päätynyt lukupinooni pyytämättä postin tuomana. En osaa sanoa, olisinko kirjaa muuten tullut lukeneeksi, mutta kun se oli pöydällä jo valmiina, niin sattui sitten päihittämään mielenkiinnossa pari kilpailijaansa. Tavallaan minun pitäisi olla tästäs seikasta hieman huolissani; olenhan kovasti väittänyt, ettei blogini ole myytävänä tai ettei ostamalla saa bloggauksia. Toisaalta olen melkein yhtä voimakkaasti sitä mieltä, että laiskuutta vastaan ei kannata lyödä vetoa. Jos minut yritetään saada lukemaan joku kirja, niin jollain tavallahan se on saatettava tietooni. Jos minut saa tavalla tai toisella lukemaan edes kirjan kuvauksen, niin silloinhan suurin kynnys on jo ylitetty. Pinossa on muitakin samalla tavalla saapuneita kirjoja, jotka todennäköisesti eivät ikinä tule pääsemään lukuvuoroon. Kannustan siis edelleen kustantamoja lähestymään minua lähettämällä kirjojaan, mutta mitään muuta en lupaa kuin avata lähetyksen ja katsoa, mitä se pitää sisällään.

Liken lähetys sisälsi uuden kirjailijan trillerin, jonka käännösoikeudet hehkutettiin myydyn jo 20 maahan. Siinä tuskin on mitään mullistavaa tai edes uutta, ainahan näitä on ollut. Viime kädessä jännäreiden kohdalla lukupäätöksen ratkaiseekin se, miten kiinnostavalta juonen asetelma kuulostaa. Juuri tämän kirjan kohdalla se ei edes kuulosta erityisen kiehtovalta. On uskonlahkoa, kansainvälistä terrorismia, kasvotonta tappajaa ja vielä toisen maailmansodan aikaisia biologisia kokeitakin.

Toisin kuin monet muut tyylilajinsa edustajat, tämä kirja ei ala kaappaamalla kovalla ryminällä lukijansa tiukkaan otteeseen vain löysätäkseen otetta myöhemmin. Pikemminkin se tiukentaa otettaan sivu toisensa jälkeen, eikä ole vaikea arvata jo hyvissä ajoin ennen loppua, ettei tätä kuviota kokonaisuudessaan ehtidä paketoida, vaan luvassa on seuraavia osia. No, se seikka kyllä kerrottiin muutenkin.

Minun kohdallani Johnsrud onnistui juuri siinä, mitä yrittikin: hän sai minut suosittelemaan tätä kirjaa ja samalla odottamaan jatko-osan suomentamista innokkaasti. Monen kirjan kohdalla tulee tunne, että tätä voisi lukea lisääkin, mutta tälle oikeasti odotan jatkoa, ja kun se tulee, ei lukuvuorosta enää tarvitse kamppailla.

3 kommenttia:

  1. Itse odotin kirjaa riemulla, mutta olen edennyt todella hitaasti. Hienoa kuulla, että loppupuolella alkaa rytistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samalla tavalla minullakin alku eteni hitaanlaisesti. Lopussa jo odotin, että pääsen lukemaan lisää.

      Poista
  2. Heitin sulle palkintohaasteen. Se löytyy täältä:
    http://mustelumo.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista