Pärttyli Rinne: Viimeinen sana

Pärttyli Rinne: Viimeinen sana
Noxboox 2014
Sivuja: 213

Kirjan päähenkilö on lukiolaispoika Franz, jolla on aina salaperäinen kirja mukanaan. Hän haaveilee tulevansa vähintäänkin Suomen suurimmaksi filosofiksi, ja hänen uusi filosofiansa tulee vielä olemaan maailmankuulu. Franzilla tuntuu olevan vain yksi kaveri, asehullu Kolehmainen. Näihin palasiin on luontevaa lisätä myös kiusaaminen, joskaan sen roolia ei pidä yliarvioida. Kuviota yksinäisestä kiusatusta filosofinörtistä sekoittaa vielä Virpi, jonka kanssa Franzilla on jonkinlainen suhde.

Minun mielikuvakseni jäi se, että kirjan on tarkoitus viedä lukija kouluammuskelijan pään sisään. Ymmärrystä teolle ei ole luvassa. Ei ainakaan siinä mielessä, että joku höyrypäinen lukija voisi siitä keksiä, että "tuossahan onkin ajatusta, mutta mistä minä saan oman mutkan?" Tuolta osin kirjailijan onkin syytä olla tarkkana tällaisen aiheen kanssa.

Franzin mukanaan kanniskelema kirja osoittautuu myöhemmin Nietzschen Antikristukseksi. En tunne Nietzscheä lähimainkaan tarpeeksi verratakseni hänen ja Franzin filosofioita toisiinsa, mutta ulkoisesti niissä on toisiaan muistuttavia elementtejä kaikkine yli-ihmisineen ja orjamoraaleineen. Olisi hauskaa tietää, onko Franzin filosofia "oikea", vai vain jotain, mikä romaanissa kuulostaa filosofialta vai jotain muuta. No, jos ei hänen filosofiansa kirkkaus toisille heti avaudukaan, niin vika on tietysti niissä muissa eikä ylivertaisessa filosofissa itsessään. Ja jos toisissa on vikaa, niin he ovat viallisuudessaan heikkoja ja vahvojen kuuluu sortaa heikkoja ja Kolehmaisen avulla filosofikin saa pyssyn.

En pidä Franzia kovin sympaattisena päähenkilönä. No, eihän ammuskelijan kuulu sitä ollakaan, mutta tekonsa jälkeen hän on ainoastaan ammuskelija, eikä millään muulla, mitä hän on sanonut tai tehnyt, ole enää arvoa. Ammuskelija on lähestulkoon määritelmällisesti paha ja rikkinäinen ihminen, koska emme ole valmiita tunnustamaan, että yhteiskuntamme voisi toimia niin pahalla ja rikkinäisellä tavalla, että se saa tuotettua ammuskelijoita. Ammuskelijassa täytyy olla jotain vikaa tai erilaista, jotain, mikä tekee hänestä ammuskelijan ja muista ei. Mieluiten syitä on vain yksi, ja sekin on sellainen, jota voi osoitella sormellaan. Mikä se Franzin kohdalla on? Mistä iltapäivälehden lööppi kirjoittaisi seuraavana päivänä, kun uutinen itse ei enää ole se uutinen?

Kyllähän Viimeinen sana herättää ajatuksia, mutta olisin silti kaivannut vielä jotain. Tai ehkä kyse onkin siitä, että en löytänyt tarinasta sitä yksittäistä syyllistä, johon voisin sormeni kohdistaa, ja kaipaankin juuri sitä? Siinä tapauksessa kirja on onnistunut hyvin.