Jussi Siirilä: Ison auton tuntu
Kansi: Jani Blommendahl
Gummerus 2002
Sivuja: 208
Ison auton tuntu on Siirilän esikoisromaani, ja se sijoittuu tukevasti myyntimiesten maailmaan. Pumppufirman arki on mullistusten kourissa, kun uuden omistajan myötä puhaltavat uudet tuulet johtamistavoissa haluavat puhaltaa pois mm. sellaiset asiat kuin viikset, takatukat ja nyppyiset villatakit. Joutuvatpa ukot oikein kuntotestiinkin, jolle ei luo kaikkein otollisinta pohjaa vallitseva voimakas kilpailuhenkisyys.
Minäkertojina toimivat kaksi aivan erilaista myyjää: Turpeinen on ronskipuheinen iso mies, joka aikoo selvittää koko muutoksen kaikkineen perustamalla oman narikkansa. Blakea siteeraavaa, kirjailijanurasta haaveilevaa Leinoa puolestaan muutos stressaa pahanpäiväisesti, ja hänellä on vaikeuksia selvitä työn ja perheen ristitulessa. Asiakasnäkökulmaa keitokseen tuo jossain Tornion suunnalla vaikuttava verstaan omistaja Ritva, jonka murteella tapahtuvaa jutustelua on hauska lukea.
Mitään ihmeellisiä kommervenkkeja kirja ei tarjoa, ainoastaan sen minkä lupaakin: humoristisen sukelluksen myyntimiesten maailmaan. Sen se sitten tekeekin onnistuneesti, eli tämä oli oikein mukava kirja lukea. Soveltuu hyvin silloin, kun ei tee mieli miettiä, mitä kirjailija oikein tarkoittaakaan ja onko kyseessä vertauskuvat tai jotain. Reilua suoraviivaista tarinaa.
Samat muistikuvat teoksesta ja hyvä analyysi :)
VastaaPoistaKiva kuulla! Pikagooglauksella en tästä muita blogiarvioita löytänytkään.
PoistaEi varmaan paljoa ole bloggauksia, luin tämän suhteellisen kauan sitten, ostin alesta, ja möin kirppiksellä. Pidin kirjasta kun luin, mutta ei mikään Klassikko :)
PoistaTämä kuulostaa lastennukutuslukemiseksi sopivalta :-)
VastaaPoistaHmm, mitähän lastennukutuslukemistolta vaaditaan? Ainakaan tämä ei pane liiemmin pahakseen keskeytyksistä.
Poista