tiistai 16. marraskuuta 2010

Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia

Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia
Otava 2010, 141 sivua.

Valitettavasti en enää yhtään muista, millä perusteella tämän kirjan listalleni lisäsin, mutta ainakin Ina ja Anneli ovat bloganneet siitä aiemmin, joten mahdollisesti he ovat vaikuttaneet asiaan. Sain kirjasta erehdyksessä kaksi arvostelukappaletta, ja arvonnassa moni oli kiinnostunut tämän saamaan.

Vielä pari päivää sitten olisin sanonut tämän kirjan olevan novellikokoelma, mutta siinä itsessään kerrottiinkin sen olevan lyhytproosaa. En osaa kertoa mikä noiden kahden ero on, mutta käytän tätä jälkimmäistä ihan mielelläni; kuulostaahan se hienommalta mitä enemmän erilaisia nimiä osaa asioille antaa.

Heti ensimmäinen tarina tai teksti - en tiedä miten näitä pitäisi nimittää - on mainio. Alkupään teksteistä tulee mieleen jantelaisuus ja Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, hyvällä tavalla. Sitten aletaan käsitellä enemmän kirjailijuutta, mikä aluksi tuntuu tylsemmältä, muttei sekään aihe suinkaan pysy suvantovaiheessa, vaan nousee loppu kohti tukevasti siivilleen. Aihepiiri pysyy kaikissa teksteissä epäonnistumisten, häpeän ja ujouden ympärillä. Mm. seuraava näyte ei ollut parasta mahdollista ruokalaluettavaa, koska syöminen kävi jo vaikeaksi:

"Minustakin alkoi tuntua, että olin katsonut tämän kortin - ajanut aamuyön bussilla Lahteen ja Lahdesta lentokentälle ja noussut siellä Münchenin koneeseen ja vaihtanut Münchenissä Linzin koneeseen ja majoittunut esikaupungin homeelta haisevaan opiskelijahotelliin ja puhunut sitten Linzin kirjamessuilla kahdeksalle kuulijalle, joista kaksi nukkui ja kaksi kuului henkilökuntaan; kulttuuriviennin panos-tuotto-suhde näytti kohdallani kestämättömältä."

Minuun tällainen tyyli, missä omaa itseä ei säästellä, uppoaa hyvin. Onko se itseironiaa vai mitä, on yhdentekevää, sillä se toimii, ja kirjan parhaat kohdat ovatkin juuri niitä missä kirjailija kertoo päähänpistoistaan. Tai siis pikemminkin parhaat kohdat ovat vasta niitä, missä kirjailija tajuaa mitä oikein tuli tehneeksi. Television loputtomat sitcomit ovat hyvä osoitus siitä, että sellaiseen tilannekomiikkaan ei kovin herkästi väsy, kunhan jutut ovat uusia. Tammisella ne ovat.

Miinukseksi kirjalle on laskettava sen lyhyys. Tämä on jälleen sitä lyhytromaaniosastoa pituutensa puolesta, yhdellä istumalla vaivatta luettavaa, jos aikaa vain on. Olisin mielelläni lukenut lisääkin, joten ilmeisesti joudun lisäämään Tammistakin lukulistalleni.

13 kommenttia:

  1. Lisää ihmeessä Tammista lukulistalle! Jos tykkäät tästä, pidät myös Tammisen ensimmäisistä kirjoista, niissä on mitä ilmeisimmin tätä samaa henkeä. Mieleeni on jäänyt esim. Piiloutujan maa, suosittelen. Tamminen taitaa itseironian, teksti ei kuulosta ruikuttamiselta, vaikka kertookin usein siitä, miten vaikeaa ihan tavallinen (miehen) elämä on.

    Ja minä lisään viimeistään nyt tämän arviosi luettuani tämän uuden Tammisen omalle listalleni.

    VastaaPoista
  2. Vanhempia Tammisia näyttää löytyvän kirjastosta hyllystäkin ihan kivasti, joten täytyy ottaa mukaan seuraavalla kerralla.

    VastaaPoista
  3. Mun pitää tunnustaa etten ole lukenut koskaan Tammista, vaikka monta kertaa on pitänyt. Mulla taitaa olla jopa kotona joku kirja, oisko Enon opetukset. Pitäisi kyllä lukea.

    VastaaPoista
  4. Enon opetukset ei kolahtanut minuun, vaikka olisin halunnut pitää Tammisesta. Siksi tämä(kin) on lukulistallani. Pidän pitemmästä ja monisanaisemmasta proosasta, vaikka ihailen kovasti heitä, jotka osaavat tiiviisti ilmaista kaiken tarvittavan. Se on melkoinen taito se.

    VastaaPoista
  5. Hyllyssäni jököttää Mitä onni on? ja siellä se seisoo. En ole siihen saanut tartuttua, vielä. Tämä kirja vaikutti ainakin alkusivujen ja arviosi perusteella hyvältä. Kun tulee vastaan, mielelläni siitä nautiskelen.

    VastaaPoista
  6. Minä pidän kovasti Tammisen tavasta kirjoittaa lyhyesti ja lakonisesti ja siitä tyylistä pidin kovasti Mitä onni on? -teoksessakin. Muuten teos ei kuitenkaan kuulu Tammis-suosikkeihini, sillä se alkoi lyhyestä kerronnasta huolimatta mennä lopulta sekä venytetyn vitsin että sen ruikuttamisenkin puolelle. Joten: suosittelen edelleen alkuaikojen Tammista.

    VastaaPoista
  7. Minäkään en ole tutustunut Tammiseen ja en ole pienoisromaanien/novellien ystävä mutta ehkäpä pitäisi kuitenkin tutustua kyseiseen kirjailijaan...:)

    VastaaPoista
  8. Arvostelusi tästä kirjasta tuli juuri sopivasti, sillä sain tänään postissa oman kappaleeni! Kiitos vielä siitä! Innolla lähden kyllä erityisesti arvostelusi kannustamana kirjaa lukemaan sitten jossain vaiheessa, kun on kirjastopinoa saatu madallettua :--)

    VastaaPoista
  9. Miekään en ole vielä Tammista lukenut, mutta sain sen nyt kanssa luettavaksi. Täytyy sitten myös Jennin kehotuksesta tarttua alkuaikojen Tammisiin.

    VastaaPoista
  10. Minua kirjaston eräpäivät vähän ahdistavat. Viime aikoina olen lukenut sen verran nopeasti, ettei eräpäivien kanssa ole mitään ongelmaa. Silti viivästytin nytkin kahden varauksen noutamista viimeiseen päivään asti, jotta lukuaikaa olisi mahdollisimman paljon. Alan pikkuhiljaa havahtua siihen, mitä etua kirjojen omistamisesta onkaan. Kun koulun penkkikin on ehtinyt jäädä taakse jo vuosikausia sitten, niin en erityisesti kaipaisi enää mitään stressiä lukemisen suhteen.

    VastaaPoista
  11. Minulle tulee aina eräpäiväongelmia, jos kirjastosta on lainassa enemmän kuin pari teosta. Siksi olen siirtynyt kirjojen ostamiseen tai ainakin ystäviltä lainaamiseen... Mutta raja pitäisi olla siinäkin: myös liian suuri omien kirjojen määrä ahdistaa toisinaan. Hankala harrastus tämä lukeminen. ;)

    Onneksi vanhemmassa Tammisessa ei ole varmaan jonoja ja lainat voi uusiakin!

    VastaaPoista
  12. Minä olen tykännyt Tammisen kirjoista tosi paljon, ja innostuin lukemaan niitä juuri tuon Muita hyviä ominaisuuksia -kirjan jälkeen. Hyviä kaikki, mutta Muita hyviä ominaisuuksia ja Miehen ikävä ovat omaa luokkaansa :-) ainakin näin naislukijana...

    VastaaPoista
  13. Mullakin on pieniä eräpäiväongelmia, luin eilen Miina Supisen Liha tottelee kuria kirjastossa loppuun just ennen sulkemista, että sain sen palautettua ajoissa. :)

    VastaaPoista