sunnuntai 5. helmikuuta 2017

George Orwell: Eläinten vallankumous

George Orwell: Eläinten vallankumous
Suomennos: Panu Pekkanen
WSOY 1969, alkup. 1945
Sivuja: 126

Tämä kirja kuuluu ehdottomasti klassikko-osastoon. Tarina lienee useimmille tuttu, vaikkei kirjaa olisi luettukaan. Itse asiassa tämä satiirinen esitys niin yleisestä ilmiöstä, että tarina tosiaan on useimmille tuttu, vaikkei ikinä olisi mitään tähän kirjaan viittaavaa lukenutkaan (tai nähnyt elokuvaa).

Kartano-nimisen maatilan eläimet tekevät vanhan karjun oppien mukaisesti vallankumouksen. He julistautuvat vapaiksi ihmisistä ja laativat lyhyen listan sääntöjä ja periaatteita, joiden tulee olla aina voimassa. Niiden tarkoituksena on pitää kiinni vallankumouksen jälkeen saavutetusta tilanteesta ja ideologisista ihanteista, ja siinä valossa voi hyvin sanoa, että muutokset tapahtuisivat huonompaan suuntaan.

Aluksi eläimet tosiaan ovat tasavertaisia keskenään. Tilaa on kuitenkin pidettävä ja sen toimintaa organisoitava, jotta voitaisiin edetä nykytilanteesta johonkin, ja siat ottavat kernaasti vetovastuun itselleen. Hyvin pian kahden karjun - Stalinin ja Trotskin, anteeksi, siis Napoleonin ja Lumipallon - välillä alkaa valtataistelu, josta lopulta voittajana selviää vain toinen.

Vähän kerrassaan valta nousee sikojen ja eritoten Napoleonin päähän ja hän alkaa ottaa erivapauksia ja muokata niin sääntöjä kuin vallitsevaa totuuttakin omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Lopulta on saavuttu tilanteeseen, jossa alkuperäisestä ideologiasta ei ole jäljellä enää mitään, eikä ole helppo edes löytää eroa sikojen ja ihmisten johtamistavan väliltä.

Kyse on siis kuvauksesta, miten valta-asemalla on taipumusta turmella vallanpitäjät. Tässä tapauksessa sioilla on aivan vastaavanlainen kiistämätön ja horjuttamaton valta-asema kuin ihmisilläkin; ei ole mitään keinoa millä sitä voitaisiin horjuttaa, paitsi uusi vallankumous. Minusta erityisen tärkeää oli huomata se, että kun siat hallitsivat totuutta (eli tiedotusvälineitä), oli muiden eläinten todellakin mahdotonta kiistää tai kyseenalaistaa mitään, sillä niillä oli käytettävissään ainoastaan oma muistinsa, ja sekin ainoastaan pienellä osalla eläimiä. Sioilla sen sijaan oli ihan kirjoitettua ja virallista tekstiä. Kaikenlaiset yritykset rajoittaa vapaata tiedonvälitystä on pidettävä epärehellisenä vallankaappauspyrkimyksenä.

En ole niin hyvin selvillä historiasta, että osaisin sanoa miten tarkasti kirjasta löytyy yhteneväisyyksiä Neuvostoliiton vuoden 1917 jälkeisille tapahtumille, mutta tietääkseni sitä on ainakin käytetty kirjan esikuvana. Viime kädessä se ei edes ole kiinnostavaa, vaan kiinnostavaa on ainoastaan se, miten valtavan uskottavalta tarinan kehitys kuulostaakaan! Ehkä uskottavuus johtuu siitä, että tarina on tosi, ja ilmiö muutenkin on ihmisyyteen syvälle juurtunut. Valitettavasti.

Tämä on sen verran lyhyt kirja, että jos kuka ei sitä vielä ole lukenut, niin kipin kapin kirjastoon tai kirjakauppaan! Tämä kuuluu ihan kaikkien yleissivistykseen.

6 kommenttia:

  1. Kyllä, tämä teos pitäisi kaikkien lukea. Erinomainen kuvaus vallankäytöstä.

    VastaaPoista
  2. "Viime kädessä se [yhtäläisyydet NL:n vuoden 1917 jälk. tapahtumille] ei edes ole kiinnostavaa, vaan kiinnostavaa on ainoastaan se, miten valtavan uskottavalta tarinan kehitys kuulostaakaan!"

    Tämä on minustakin se koko juju, samoin kuin kirjassa Vuonna 1984. Aika ja ideologiat vaihtuvat, mutta ihminen (= yhteiskunta) on sama. Nythän 1984 (samoin kuin Eläinten vallankumous) on mitä ajankohtaisin, mutta niin se oli viime vuonnakin (viitaten erään suuren valtion vallanvaihdokseen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuli aivan sama mieleen. Olen lukenut 1984:n niin kauan sitten, etten muista sitä ihan tarkkaan enää, mutta olikohan siinä joku totuusministeriö? Joka tapauksessa yksi pointti oli siinä, että se joka hallitsee totuutta, on todellinen hallitsija. Trumpin vaihtoehtoiset "totuudet" ja "valeuutiset" kuulostavat täsmälleen tuolta samalta.

      Poista
  3. Kiitos kiinnostavasta tekstistä! Luin Eläinten vallankumouksen liian nuorena, ehkä yksitoistavuotiaana (jostain syystä kirja kieriskeli kirjaston lasten puolella), ja siksi siitä jäi mieleen vain ahdistava tunnelma. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, mistä kirjassa on kyse ja oppinut arvostamaan sitä analyysina vallan turmelevasta luonteesta. Sellaisena se on mielestäni ajaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on käynyt samalla tavalla joidenkin muiden klassikkojen kanssa, ne pitäisi lukea uudestaan aivan uusin silmin.

      Tämä kirja tulee luultavasti säilyttämään ajankohtaisuutensa vielä hyvin pitkään.

      Poista
    2. Todennäköisesti niin pitkään kuin ihmisiä riittää :) On kyllä kiinnostavaa, miten kirjat muuttuvat, kun niitä lukee eri-ikäisenä. Joskus ne aukeavat ihan eri tavalla uudella lukukerralla, joskus taas ovat menettäneet jotain. Tuo Orwell uhkasi mennä kokonaan piloille liiallisen nuoruuden vuoksi.

      Poista