Slavoj Žižek: Väkivalta

Slavoj Žižek: Väkivalta 

Suomennos: Janne Porttikivi 

Nemo 2012 (alkup. 2008) 

Sivuja: 245 

Tämä kirja sai minut kiinnostumaan jo nimellään. En pidä väkivallalla mässäilystä enkä usko siihen vuorovaikutusmekanismina, ja olikin kiinnostavaa nähdä mitä sanottavaa filosofilla olisi aiheesta. Žižek oli minulle entuudestaan tuntematon nimi, mutta kustantajan kuvaillessa hänen kirjoituksiaan viihdyttäviksi ja verratessa häntä kulttuuriteorian Elvikseksi olin myyty.

"Vanha tarina kertoo työntekijästä jota epäillään varkaaksi: kun hän iltaisin poistuu tehtaasta, hänen työntämänsä kärryt tutkitaan huolellisesti. Kärryt ovat aina tyhjät. Viimein vartijoilla välähtää: työntekijä varastaakin kottikärryjä..."

Tämä lainaus on suoraan kirjan takakannesta, ja kuvaa hyvin kirjassa olevaa lähestymistapaa väkivaltaan: se tapahtuu tavalla, jota lukija ei osaa odottaa, mutta tavan paljastuttua se on ilmeinen. Yleensä väkivallaksi mielletään esimerkiksi sellaiset teot, joissa joku mottaa toista nyrkillä. Se on subjektiivista väkivaltaa, jossa on erotettavissa tunnistettava tekijä. Tästä ei kuitenkaan kirjassa puhuta juurikaan, muuten kuin ilmiöiden seurauksena tai viimeisenä huipentumana.

Kirjassa on kuusi osaa, joista kukin käsittelee omaa ala-aihettaan. Joudun myöntämään, että osa näistä liikkui niin abstraktilla tasolla, etten ymmärtänyt paljoakaan. Sen sijaan ne, jotka eivät menneet yli hilseen - joita onneksi oli sentään suurin osa - olivat varsin viihdyttäviä. Suosikkini oli heti ensimmäinen osio, joka käsittelee rakenteellista väkivaltaa. Se ilmenee mm. huono-osaisina ja syrjäytyneinä, joita yhteiskunnassamme on olemassa siinä missä parempiosaisiakin. Järjestelmämme on siis sellainen, että se aiheuttaa väkivaltaa pakottamalla osan ihmisistä huonompiosaisiksi. Sama toistuu myös valtioiden tasolla ym. 

Vaikeissakin osissa lopussa saatettiin selventää konkreettisella esimerkillä mistä oikein olikaan kyse, mutta en katsonut tarpeelliseksi lukea koko osiota uudestaan, vaan paikallaan olisi ollut opettaja, joka olisi osannut paremmin selvittää mistä on kyse. Tässä tuleekin esiin tärkeä piirre: minusta Väkivalta ei kunnolla sovellu luettavaksi noin vain vailla esitietoja, vaan se vaatisi pohjatietoja filosofiasta. Itselleni on tullut hyvin pintapuolisesti vastaan joitain perusteita, ja niistä oli eittämättä hyötyä. Paremmat pohjatiedot omaavalle koko kirja on varmasti huomattavasti antoisampi.

Vaikka kirja olikin vaikeanpuoleinen, niin kiinnostava se ehdottomasti oli ja herätti kiinnostuksen Žižekin muutakin tuotantoa kohtaan. Jos joku osaa neuvoa, mikä kirja olisi sieltä helpommasta päästä, niin ilmoittakoon tuossa alla! Toisaalta tämä herätti myös kiinnostusta populaaria filosofiaa kohtaan. Siis samaan tapaan kuin on kansantajuista fysiikkaa, kaipaisin vastaavaa filosofiaa.