torstai 10. helmikuuta 2011

Ensimmäiset 50 arvostelua


Huomasin Valkean voiman olleen viideskymmenes arvostelemani kirja, joten voisi olla pienen katsauksen paikka. Aloittaessani bloggaamisen elokuussa elättelin hiljaista toivetta siitä, että jos saisin luettua 50 kirjaa vuoden 2010 kuluessa, niin pitäisin sitä hienona saavutuksena. En olisi todellakaan uskonut, että puolen vuoden kuluttua olisin ehtinyt lukea saman verran jo lisää! Samaan aikaan tiedostin toki sen, että pelkkä lukumäärän tuijottaminen on mitä huonoin lukemisen mittari, kirjat kun ovat niin eri pituisia keskenään. Kuten tunnustuksissani mainitsinkin, niin pelkäsin jo pelkän kirjojen listaamisen rajoittavan lukemieni kirjojen laatua, ja johonkin lukumäärään pyrkiminen on vielä pahempi. Lukemieni sivujen määrä on kasvanut huomattavasti. Vuoden 2009 aikana luin 27 kirjaa, mitä pidin jo ihan mukavana määränä. Nyt ei tulisi mieleenkään, että kirjan saisi valmiiksi keskimäärin joka toinen viikko :)

En voi väittää etteikö bloggaaminen olisi vaikuttanut kirjavalintoihin. Tietoisesti en kuitenkaan ole välttänyt esim. pitkiä klassikoita, vaan painopiste on siirtynyt selvästi enemmän uutuuksiin päin. Aloittaessani niiden osuus oli hyvin pieni, ja kirjablogien seuraamisen myötä niitä on tullut tuntuvasti lisää. Novellit ovat kirjallisuudenlaji, joka on lukemistossani noussut esiin juuri kirjablogien kautta. Ne eivät pahemmin tunnu saavan julkisuutta kirjallisuuspiirien ulkopuolella, mikä on harmi.

Ensimmäiset pari kuukautta blogini vietti lukijoiden osalta melkoista hiljaiseloa. Se ei ole yllättävää, sillä mistäpä tätä olisi kukaan osannut löytääkään. Nimikin oli siinä vaiheessa "Kaiken voi syödä!", mikä ei kauheasti vedä puoleensa kirja blogia etsiviä. Vaihdoin nimen lokakuun puolivälin tienoilla, ja marraskuussa lukijamäärät lähtivät reippaaseen kasvuun. Kiitos siitä kuuluu pitkälti Helsingin kirjamessujen yhteydessä olleille blogistitreffeille, missä tapasin monia kollegoita ja sekä minä löysin heidän blogejaan että he minun, minkä jälkeen verkostoituminen tekikin tehtävänsä.

Bloggaaminen on osoittautunut huomattavasti antoisammaksi kuin aloittaessani kuvittelinkaan. Alkuajatus siitä, että pelkästään pakottaisin itseni jäsentämään kirjojen herättämät ajatukset tekstiksi asti kalpeni huomattavasti sen rinnalla, että muutkin kommentoivat aihetta ja siitä syntyy jopa pienimuotoista keskustelua. Kokonaan oma lukunsa on se yhteisöllisyyden tunne, joka bloggaajien keskuudessa vallitsee.

Kiitoksia kaikille lukijoilleni tästä alkutaipaleesta, teidän vuoksenne matkaa on mukava jatkaakin!

14 kommenttia:

  1. Kiitos itsellesi! Blogisi kuuluu suosikkeihini ja on myös yksi "luottoblogeistani". Jos en ole lukenut jotain kirjaa, voin tarkistaa täältä, onko se lukemisen arvoinenkaan. ;)

    Bloggaamista ajatellessa ei voi kyllä ajatellakaan, mitä kaikkea bloggaaminen on – niin paljon muutakin kuin kirjoittamista. Minulla ovat pöytälaatikkoon kirjoitetut lukupäiväkirjat jääneet aina kesken, mutta kirjablogin lopettamista en ole koskaan harkinnutkaan. Lukukokemukset jäävät huomattavasti paremmin mieleen, kun niistä kirjoittaa, ja on suorastaan sykähdyttävää, kun joku toinen vielä haluaa lukea sen kirjoituksen.

    VastaaPoista
  2. Sun blogista (niin tosin munkin) puuttuu semmoinen "TYKKÄÄ"- painike. Sitä painaisin tähän kirjoitukseen ehdottomasti. Aika samoja havaintoja olen tehnyt myös bloggaamisen aloitettuani kirjojen määrästä ja myös juuri noista uutuuksista. Vaikka kirjojen määrä ei olekaan mikään mittari, useimmiten huomaa ihmisen lukutahdin pysyvän suht vakiona, vaikka sivumäärät ja lajityypit vaihtelevat paljonkin. Oma kirjojen lukumääräni on pysynyt 100 kirjan hujakoilla jo pitkään ennen bloggaustakin, vaikka muuttujia on todella paljon kirjojen paksuudesta oman elämän kiireisiin ja ajoittaisiin lukublokkeihin.

    Tämä on kiva blogi, jatka vaan samaan malliin!

    VastaaPoista
  3. Kiitos blogistasi! Seuraan blogiasi aktiivisesti ja kirjoitat todella hauskasti kirjoista. Minullekin bloggaaminen on ollut todella mukava harrastus ja se on muuttanut lukutottumuksia, lukutahtia ja kirjallisen kentän tuntemusta valtavasti.

    Minusta on myös mukava kuulua johonkin yhteisöön ja tavata oikeassakin elämässä teitä kirjabloggaajia aina aika ajoin. :)

    VastaaPoista
  4. Onnea viidenkympin johdosta! Minä olen blogimaailmassa ihan juniori, mutta sinun blogisi on yksi lemppareistani. Täällä on mukava ryppyotsaton & jalat maassa -lukufiilis!

    VastaaPoista
  5. Hieno viiskymppinen! Oma blogini (aloitin syyskuussa 2006) ei vielä lähentele keski-ikää, mutta kyllä nuoruudenpäivät alkavat olla jo takana. - Oma bloggaamiseni muuttui aika paljon juuri ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Siihen saakka tuli esiteltyä suunnilleen kymmenisen kirjaa kuussa: siis melkein kaikki, mitä tuli luettua ja jossain määrin kiinnostaviksi todettua.

    Aktiivinen päivittäminen ei kuitenkaan tuntunut omalta jutulta: siinä alkoi olla liikaa suorittamisen makua, ja koska ainakin minulla aika on varsin rajallista, kirjoittaminen alkoi haitata myös lukemista.

    Niinpä harvensin jossain vaiheessa tahtia, mutta samalla tekstitkin pitenivät. Alkoi kehittyä tyyli, jossa luen muutaman samaa aihetta tai toisiaan sivuavan teoksen ja kyhään sitten niistä jutun. Kirjoitukset eivät ole kylläkään niin helposti lähestyttäviä kuin alkubloggaukseni kirjaesittelyt, mutta toisaalta niihin liittyvä prosessi (kestää yleensä viikon, pari, joskus kuukaudenkin) on osoittautunut antoisaksi.

    Ja kun on tarpeeksi tonkinut jotain aihetta, juttua riittää pariin, useampaankin postaukseen.

    Viime aikoina olen rohkeammin ryhtynyt näiden rinnalla kokeilemaan esseemäisempää kirjoittamistyyliä, jossa aasinsiltoja saattaa löytyä niin omaan elämään tai pohdiskeluun.

    - Kirjoitin tästä omasta näkökulmasta vain muistutukseksi siitä, että jos joskus ikinä blogin pitäminen ja kirjojen esittely alkaa tuntua puuduttavalta tai epäilyttää sen mielekkyys, niin älä ihmeessä lannistu tai tyystin lopeta. Kokeile jotain ihan uutta näkökulmaa, niin kipinä löytyy taas.

    Nykyisin tosin kirjablogien hieno yhteisöllisyys kannustaa kirjoittamaan - kunhan senkään ei anna muodostua itselleen taakaksi, sosiaaliseksi vaateeksi. Aina voi pitää taukojakin, kyllä lukijat palaavat sivuille parinkin kuukauden tauon jälkeen mielellään.

    VastaaPoista
  6. Onnea viidestäkympistä ;) Blogiasi on mukava lukea!

    VastaaPoista
  7. Kiitoksia kommentoijille!

    Penjamille täytyy vastata sen verran, että minun arvostelutapani on mitä ilmeisimmin hyvin erilainen kuin sinun (mikä näkyy mm. arvostelujen pituuksissa), sillä en pohdi kovinkaan tarkkaan sitä mitä kirjoitan. Osaltaan se antaa mahdollisuuden kirjoittaa jokaisesta kirjasta rasittamatta liikaa, mutta samalla heijastaa juuri sitä, miltä lukemisen jäljiltä on tuntunut.

    Kaikki tähän mennessä tekemäni arvostelut olen tehnyt samana päivän aikana kun olen kirjan loppuun saanut, ja sekin ihan tarkoituksella. Muutamaan otteeseen olen päässyt siihen siirtämällä kirjan valmistumista seuraavaan päivään, mutta se tapa on sopinut minulle hyvin.

    Sen verran olen kaavaillut kehittää arvostelutapaani, että tekisin muistiinpanoja jo lukemisen aikana. Ei mitään ihmeellistä, vaan merkitä ylös aiheita, jotka pitäisi muistaa mainita. Tekeekö kukaan sellaista?

    VastaaPoista
  8. Onnittelut viisikymppiselle! *tykkää*

    Minä olen ihaillut kovasti tyyliäsi, joka on usein lyhyt ja ytimekäs, muttei kuitenkaan mauton ja hajuton :-)

    Itsekin koitan aina kirjoittaa juttuni heti kun olen saanut kirjan luetuksi, mutta ajoitan tarvittaessa julkaisun myöhemmäksi... muistiinpanoja en tee, mutta merkkailen kyllä potentiaaliset näytekohdat erittäin kirjavalla valikoimalla lappusia ja lippusia!

    VastaaPoista
  9. Onnea, hieno saavutus! Ilman kirjablogeja elämä olisi paljon köyhempää.

    Minä kirjoitan lukiessani sitaatteja muistiin tai sitten taittelen niitä hiirenkorvia. Etsin lukiessani sanoja, yleensä sellaisia kauniita. Tänään töissä olen kirjannut seuraavan sitaatin:

    "Niin täällä pyllyilkäämme vielä, tuossa päivämme, tuon kantosen valkean ympärillä, ja yövymme havuisessa koijussa, röhötellen rinnakkain rivissä kuin emän naskit pahnoilla." Voi ihanuutta tuota Kiven kieltä! Ja nyt tuli Aleksis Kivestä Mikko Rimminen mieleen, ihmeellistä!

    Tervetuloa uuteen blogiini. Hiirulaisen majassa vietetään nyt hiljaiseloa.

    VastaaPoista
  10. Onnea! Minäkin tykkään blogistasi. Ja on mahtavaa ja että sukupuolijakauma vähän tasoittuu, kun miesbloggaajiakin on. Vanhastaan tiedän, että kyllä insinööri- ja softamiehistä monet harrastavat lukemista, kiva että lukumieltymykset näkyvät netissäkin.

    Sulla on usein erityisen mukava sellainen pureva syväanalyysilähestymistapa, jolla pilkot kohteen hyvät ja huonot puolet näkyviin. Tykkään lukea!

    VastaaPoista
  11. Onnea viidenkympin etapista! Blogiasi on ollut kiva seurata ja olen pitänyt erityisesti siitä, että täältä on löytynyt melko takuuvarmasti arvostelu juuri noista uutuuskirjoista.

    VastaaPoista
  12. Onnea, ja kiitos kivasta blogista! Onnistut löytämään mainioita asiayhteyksiä ja kommentoimaan aidosti - ehkä juuri sen ansiosta, että teet arvion heti luettuasi. Tähän yritän itsekin pyrkiä, mutta aina se ei onnistu. Seuraavia viittäkymmentä odotellen.

    VastaaPoista
  13. Kiitoksia seuraavallekin kommentoijaryhmälle!

    VastaaPoista
  14. Onnea viisikymppisestä - minäkin huomasin yllätyksekseni lukevani itse asiassa aika monia kirjoja (enemmän tai vähemmän kevyitä) kun aloin niitä blogiini listaamaan. Tiedä sitten lisääntyikö innostus blogin myötä vai tuliko vaan evidenssiä.
    On muuten kunnioitettavaa tuo, että saat kirjoitettua kirjasta samana päivänä kun saat luettua. Minulla se ei onnistu, monestakaan syystä, joista laiskuus tietysti ei ole se pienin. Yksi syy on kuitenkin se, että joitakin kirjoja pitää vaan hetki pureskella mielessä, ennen kuin saan muotoutumaan mitään järkevää tekstinnäköistä.
    Tsemppiä jatkoon ! Minä ainakin käyn täällä tosi usein :-)

    VastaaPoista