Juha Vuorinen & Mikael Wöller: Kaksipäisen vekaran varjossa
Diktaattori 2012
317 sivua
Olen lukenut Vuoriselta muutaman kirjan jokunen vuosi sitten, mm. kolme Juoppohullun päiväkirjaa. Minulla oli siis jonkinlainen käsitys siitä, mitä on lupa odottaa jos Vuorisen teksteihin tarttuu. Toinen kirjoittaja Mikael Wöller on tuttu ainoastaan yhdestä Vuorisen dekkarista, jossa oli samanniminen henkilö. Muistaakseni kyse oli miehestä, joka synnytti lapsen. Nämä lähtökohdat eivät mielestäni luvanneet mitään kirjallisen työn mestarinäytettä, mutta hyvässä lykyssä kyseessä saattaisi olla hauskaa luettavaa.
Kaksipäisen vekaran varjossa kertoo Adolf Hitleristä, joka menikin naimisiin tummaihoisen prostituoidun kanssa ja pariskunnalle syntyi siamilaiset kaksoispojat Otto ja Lothar, joista kumpikin peri toisen vanhemman ihonvärin. Siamilaiset kaksosethan voivat tunnetusti olla ainoastaan identtisiä keskenään, jolloin tällainen eroavaisuus ihonvärissä olisi mahdotonta. Kirjassa se onkin tulosta Jumalan ja Pirun vedonlyönnistä aiheesta, jota en jaksa muistaa. Eikä sillä väliä näyttänyt olevankaan.
Hitlerin vaiheita seurataan lapsuudesta aina katkeraan loppuun saakka, ja tapahtumat on väritetty arvatenkin Vuorisen toimesta "mielenkiintoisemmiksi" tai "hauskemmiksi". Taustalla ovat tietenkin kulissien takana pidetty vaimo tai kaksoispojat, tai sitten vain päätön kohellus. Jos kirjasta jotain hyvää pitää löytää, niin se olkoon Hitlerin ja Saksan vaiheista ripotellut faktatiedot, joskin kyseessä tosiaan on vain joukko yksittäisiä faktoja, ja lukija on todellisuudessa oman yleissivistyksensä varassa.
Huonoja puolia tästä kirjasta ei sitten olekaan vaikea keksiä. Lukurupeamani aikana minulle tuli mieleen lukemattomia tapoja, joilla voisin tätä mollata tai pilkata, mutta en lähde erittelemään niitä tässä lainkaan. Jos kirjasta otettaisiin pois osat, jotka liittyvät alatyylisesti ulostamiseen, virtsaamiseen, seksiin, oksentamiseen sekä ruumiinosiin joilla noita toimintoja suoritetaan, jäisi jäljelle alle 100 sivua. Jos siitä lopusta poistettaisiin mukahauska yliampuva kohellus, olisi jäljellä enää 30 sivua, joihin olisikin koottu ne mainitut irtofaktat ja epämääräistä puhetta Jumalan ja Pirun välillä, mutta siitäkään ei saisi selvää, koska joka toinen rivi olisi poistettu jo aiemmin.
Olen yrittänyt miettiä, miksi kukaan lukisi tätä kirjaa. Ainoaksi kohdeyleisöksi olen keksinyt keskenkasvuiset pojat, joita kakka- ja pieruhuumori jaksaa viehättää, mutta voin taata, että hekin saisivat siitä yliannoksen jo ensimmäisen 50 sivun aikana, joten lopuille 260 sivulle en keksi kerrassaan mitään oikeutusta.
En suosittele kenellekään.
Olipa tämä hyvin kirjoitettu ja hauska arvio! Minulla tämä kirja odottaa lukemista yöpöydällä, mutta enpä taida tämän jälkeen pitää kiirettä. En pitänyt edes Juoppohullun päiväkirjasta, ja tämä kuulostaa vielä kauheammalta....
VastaaPoistaJuoppiksessa jo nimen perusteella voi odottaa, että kyseessä ei ole järin vakavamielinen teos, mutta tästä olisin toivonut jotain muuta. Samaa väsynyttä kohellusta, ympäristö vain on vaihtunut.
PoistaOlet ollut "laatukirjallisuuden" parissa.
VastaaPoistaOlen lukenut muutaman juoppiksen ja pari muuta Vuorista. Blogiharrastuksen keskellä luin tai yritin lukea Helmiä hanurista, ja kesken jäi yllämainitsemistasi syistä.
Olet uuttera ja luit loppuun :)
Sinnikkyyttä se loppuun lukeminen vaati, ja tavallista kauemmin meni aikaakin.
PoistaHuh! Tämä ei ehdottomasti ole minun kirjani. Mutta kiitos hauskasta arviosta!
VastaaPoistaArvelen, ettei tämä ole kenenkään kirjablogistin kirja, vaan lukijat löytyvät jostain muualta.
PoistaYllättävän paljon näillä Vuorisen kirjoilla on lukijoita! Ei ihan minun makuun :)
PoistaKaipa niitä täytyy olla, jos lukijoita riittää koko kustantamoa varten.
PoistaHuh, sivumäärä kuulostaa hurjalta! Juoppikset ja muutaman muun Vuorisen kirjan olen lukenut, mutta ei ne enää oikein jaksa kiinnostaa.
VastaaPoistaIhan sama tunne tuli minulle. Joko täytyy tapahtua oikeaa uudistumista tai kulua pitkä aika ennen kuin Vuorisen kirjaan tulen tarttumaan.
PoistaNo ohhoh, jotenkin oletin että tämä kirja olisi ollut tyyliltään "vakavampi". Minä olen lukenut juoppohullut ja krisianit sekä muutaman muun Vuorisen kirjan, mutta eiköhän nuo genitaalit ja ruumiineritteet ole jo tarpeeksi moneen kertaan levitelty ja valutettu...
VastaaPoistaEn nyt kyllä lähde väittämään, etteikö pieruhuumori minua naurattaisi, sillä kahden (poika)lapsen seurassa sitä kuulee aika usein. Mutta aikuisilta miehiltä odotan jo paljon muutakin.
Kannessakin näkyvä merkintä Diktaattorin historiasarjasta antoi odottaa jotain erilaista. Toisin kävi.
PoistaKiitos arviosta. Olen kiertänyt juoppohullut kaukaa ja jatkan kiertämistä...
VastaaPoistaHaluan painottaa sitä, ettei tämä arvio kerro Juoppuhulluista, vaan pelkästään tästä kirjasta. Juoppikset - etenkin eka osa - ovat asia erikseen, mutta eivät nekään tietenkään kaikkia varten ole.
PoistaKiitos arviosta. Yhden Vuorisen olen lukenut ja mikäs siinä, mutta ei ole herännyt hirmuista hinkua jatkaa. Osuvasti määrittelit tämän kirjan paikan - vai paikattomuuden.
VastaaPoistaMinun ajatuksissani Vuoriset ovat enempi miehille suunnattuja, mutta voin olla väärässäkin. Minähän en saisi niitä myydyksi kenellekään :)
PoistaOlipa vaihteeksi hyvä kirja! Sitä on viime vuodet, itseasiassa vuosikymmenet, tullut seikkailtua "oikean" suomalaisen proosan parissa ja jotenkin vaan tuntuu niin raikkaalta ja kuvia kumartamattomalta tekstiltä kaikenmaailman oksasten tervojen summuitten hotakaisten jälkeen. Vähän sama juttu kuin muissakin "taiteissa": kun ei tehdä kriitikoille, voi antaa mielikuvituksen laulaa. Elämähän on ns. loppupelissä hyvin yksinkertaista: synnytään, sitten on vatsa kipeä, kuollaan. Ja kirjoittaahan Vuorinen osaa.
VastaaPoista