Charles Bukowski: Postitoimisto
Suomennos: Kristina Rikman
Kansi: Ilkka Kärkkäinen
WSOY 1986, alkup. 1971
Sivuja: 219
Sain tämän kirjan aikoinaan palkinnoksi shakkiturnauksesta. "Aikoinaan" on tässä yhteydessä pätevä ilmaus, sillä en rynnännyt lukemaan sitä suin päin, vaan melkein vuosi sitten luin Bukowskin toisen kirjan, ja senkin yhteydessä jo muistelin tätä palkintokirjaa. Silloin en jaksanut innostua valtavasti ja tuntuikin siltä, että sekalaisten tarinanpätkien sijaan pitkäjänteisempi kertomus voisi olla onnistuneempi.
Kirjan päähenkilö on kirjailijan alter ego Henry Chinaski. Nykypäivän ihmiselle viitteeksi sopii Californication-sarjan päähenkilö Hank Moody, joka perustuu Bukowskiin itseensä. Rinnastus Chinaskin ja Moodyn välillä ei toimi aivan suoraan, sillä Chinaski on se, josta Bukowski on kirjoittanut, mutta samankaltaisuutta hahmoissa eittämättä on. Chinaski ei tunne huolta huomisesta, vaan elämä eletään päivästä toiseen. Autuaimmillaan se on silloin, jos saa käydä joskus kilparadalla, syödä - ja erityisesti juoda - hyvin, ja paneskella naisia silloin kun huvittaa. Muuta sisältöä elämällä ei oikeastaan sitten olekaan, mikä kuulostaa hieman surulliseltakin siinä valossa, että kaiken muun ohessa Chinaskista tulee isä kirjan kuluessa.
Edellä kuvatun valossa voi kuulostaa yllättävältä, että Chinaski käy myös töissä. Hän on kokeillut kymmeniä eri töitä, mutta jostain syystä päätynyt silti postitoimistoon. Vähän kerrassaan hän kuvailee postissa vastaan tulevia sadistisia esimiehiä, typeriä kollegoita ja idioottimaisia sääntöjä. Tietysti työ on myös kovin raskasta ja työpäivät pitkiä. Olenko minä ainoa, jonka mielestä tuon kaltaisen työn ja Chinaskin persoonan välillä tuntuisi ammottavan pohjattoman syvä ja toivottoman leveä kuilu? Toki hän välillä elättääkin itsensä pelkällä vedonlyönnillä, mutta siitä huolimatta päätyy postiin yhä uudestaan, eikä syynä edes ole se, etteikö vedonlyönti löisi leiville. Tai sitten hän ei ole rehellinen edes itselleen, vaan ainoastaan kuvittelee voittavansa.
Chinaski vaikuttaa ajelehtijalta, joka elää pelkästään seuraava känni näköpiirissään. Kunhan viinaa on päässä, voi tehdä jotain muutakin. Lähtökohtaisesti kankea postilaitos on tietysti hänelle mitä epäsopivin työpaikka, ja sen myötä tuleekin vastaan jokunen ihan hauska tilanne, mutta aika laimeaksi kokonaisuus silti jää. Aivan kuin Chinaski olisi niin saamaton, että epäonnistuu jopa hyödyntämään tarinassaan ilmeisen osuvaa ympäristöä. "Ihan kiva" ei riitä silloin, jos lottokuponkiin on jo pohjalle merkattu kuusi oikeaa numeroa: vain täysosuma lasketaan.
Kaikessa välinpitämättömyydessään Chinaski on ärsyttävä hahmo. Hän ei yritä mitään, mutta onnistuu koko ajan tuurilla. Eihän hänelle toki taskun pohjalle mitään jää, mutta eipä hän siihen tähtääkään. Ihmissuhteetkin ovat kulutustavaraa: jos yksi jättää, niin illalla kainalosta löytyy jo toinen samalla kun katse on kohdistettu kolmanteen.
En oikein osaa sanoa mikä on syynä, etten tälle liiemmin syttynyt. Ehkä siksi, että noista aineksista pitäisi saada aikaan enemmän, tai sitten en vain välitä pelkästään tuurin varassa seilaamisesta. Valkokankaalla tai telkkarin ruudussa tämä varmaankin toimii paremmin. Tällä haavaa en tunne tarvetta lukea Bukowskia enempää, mutta ei saa sanoa ei koskaan.
