Jari Tervo: Revontultentie

Jari Tervo: Revontultentie
WSOY 2014
Sivuja: 312

Esikoinen aloitti Tervon omaelämäkerrallisen sarjan, jonka toinen osa tämä kirja on. Esitysmuoto on edelleen päiväkirjamainen, joskin kirjoittaja vaikuttaa huomattavasti kokeneemmalta kuin se 14-vuotias, jonka kynästä teksti on olevinaan peräisin.

Edelliseen osaan mainitsin kuuluneen ajankuvan kuvauksen, mutta tässä se elementti ei enää ole juurikaan läsnä. Se on luonteva ratkaisu, sillä aikaahan näiden päiväkirjojen välillä on kulunut kovin vähän, eikä sikäli mitään uutta olisikaan. Aikatasoja on käytössä vain kaksi - tällä kertaa nykyhetken lisäksi Erkki-setä muistelee aikaansa rintamalla jatkosodassa. Siitä aiheesta on ehditty kirjoittaa muutamia kertoja aiemminkin, mutta silti Tervo onnistuu keksimään jotain omaperäistä - tai ainakin oletan kyse olevan fiktiosta.

Jari itse on ehtinyt varttua sen verran, että pari vuotta vanhempi Irene on tärkeä haaveiden kohde. Jopa niin tärkeä, että kun Jari saa tältä Tiedonantajan, on poika saman tien valmis kulkemaan uuden opettajansa mukana alan tilaisuuksissa kertomassa mm. siitä, miten isänsä riistää palkollisiaan. Minkä riistämiseltään ehtii, isä suunnittelee ja myös toteuttaa perheen uutta rivitaloasuntoa.

Tärkeän episodin muodostaa perheen junamatka Moskovaan. Siellä melkein ihan kaikki on paremmin kuin Suomessa. Sukkahousuja on ehkä vähemmän, mutta minihameita näyttää olevan paljon enemmän, mikä teinipoikaa suuresti ilahduttaa. Lukijaa ilahduttavat monet muutkin matkan käänteet.

Moskovan lisäksi Jari pääsee opettajansa mukana festivaaleille Berliiniin. "Ich heisse Jari. Können wir, gnädige Fräulein, Liebe machen, bitte." Siinähän se tärkein fraasi, joka matkalaisella mielessään on. Minulta festivaalin varsinainen tarkoitus jäi hämärän peittoon, eikä se kyllä joka hetki matkalaisillakaan tuntunut kristallin kirkkaana loistavan. Tällä tavalla pääsee luontevasti kuvailemaan silminnäkijänä muutakin kuin Rovaniemeä.

Tämä on oivallinen jatko-osa Esikoiselle, mutta arvioni mukaan toimii myös itsenäisenä. En kylläkään näe mitään syytä, miksi joku lukisi vain tämän ilman edellistä, kuten en sitäkään, miksi aloittaa tästä eikä ensimmäisestä osasta. Oikea tapa on edetä järjestyksessä, ja Tervo osaa kirjoittaa riittävän mielenkiintoisesti pitääkseen lukijat koukuttuneena kiinni tarinassaan. Oma jälkimakuni tästä jäi hieman edellistä laimeammaksi, mutta toisaalta odotan innolla seuraavaa osaa, josta en yhtään epäile etteikö sekin olisi tulossa. Hyvää kannattaa odottaakin.

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Otava 2014
Sivuja: 317

Kukapa ei olisi joskus haaveillut lottovoitosta. Oikein isosta sellaisesta. Niin tekee myös Kaikki oikein -kirjan päähenkilö Eevi. Hän on ollut 15 vuotta naimisissa Karin kanssa. Heillä ei ole lapsia, eikä näytä olevan tulossakaan. Kosmetologin työ tuntuu kovin tylsältä, ja iänikuinen penninvenyttäminen saa arjen tuntumaan kovin tylsältä: ei ole mitään odotettavaa. Ilmeisesti päähenkilöllämme ei ole myöskään harrastuksia. Shoppaaminen olisi kivaa, mutta sehän vaatisi rahaa.

Kari puolestaan vaikuttaa kohtuullisen tyytyväiseltä elämäänsä. Hän ei lasiin sylje, kavereiden kanssa on kiva puuhastella musiikin parissa ja kotonakin on vaimo odottamassa, asiat ovat siis oikeastaan ihan hyvin mallillaan. Jos Eevillä ei ole mitään odotettavaa, niin Karille riittää se, kun seuraava ryyppykerta on nopeanpuoleisesti edessäpäin.

Hetken mielijohteesta Eevi tulee jättäneeksi lottokupongin, ja tietysti voittaa yksin seitsemän miljoonan päävoiton. Pariskunnan elämä kokee mullistuksen, tai ainakin sille on taloudelliset edellytykset olemassa. Mutta mitä sellaiset ihmiset rahalla tekevät, jotka eivät haaveile oikein mistään? Pelkästä rahapulasta vapautumiseen ei vielä tarvita paljonkaan. Myöskään alkoholistin elämä ei valtavasti muutu, jos hän vaihtaa halvan viinan vähän kalliimpaan.

Jos muuttuu kertaheitolla rikkaaksi, ja myös läheiset saavat siitä tietää, niin on turha kuvitellakaan kaiken pysyvän ennallaan. Äkillinen rikastuminen muuttaa väistämättä muiden suhtautumista, ja sen saa myös Eevi kokea. Veikkauksen johtajan suuhun on pantu viisaat sanat: "kaikki haluavat lottovoiton, mutta kukaan ei halua olla lottovoittaja." Useimmat haluaisivat pitää aiemman elämänsä sellaisenaan ja muuttaa ainoastaan sen, että rahaa on paljon enemmän, ja sitä pitäisi myös voida käyttää kaiken muuttumatta. Kokolailla mahdoton yhtälö, sanoisin.

On hauskaa lukea, mitä pariskunta lottovoittajana päätyykään tekemään ja miten heidän elämänsä muuttuu. Härkönen ei tarjoa mitään suoraa reseptiä, miten voittajan tulisi menetellä, muttei onneksi myöskään kuvaa voittoa viime kädessä onnettomuutenakaan. Voittajankaan rahahuolet eivät ole suinkaan ohi, ne ovat vain muuttaneet muotoaan.

Tämä oli oikein viihdyttävä kirja. Olen joskus ammoisina aikoina lukenut Häräntappoaseen, mutta näyttää vahvasti siltä, että joudun lukemaan Härköseltä vielä jotain muutakin.

Mitä Matti tarkoittaa?

Mitä Matti tarkoittaa? - Esseitä Matti Nykäsestä
Toimittanut Benita Heiskanen
Savukeidas 2013
Sivuja: 147

Kaikki tuntevat Matti Nykäsen. Urheilusankari ja erityisesti lööppijulkkis. Matti on saanut niin valtavan määrän palstatilaa, nimitys "koko kansan Matti" pitää paikkansa useammallakin kuin yhdellä tavalla ymmärrettynä. Hänen repliikeistään on koottu kokonainen kirja, joskaan se ei ole juuri tämä.

Olisi kuitenkin parempi sanoa, että kaikki kuvittelevat tuntevansa Matti Nykäsen. Se Matti, joka lehdissä näkyy, on niiden omaa tuotosta, jolla ei välttämättä ole paljonkaan yhteistä oikean ihmisen kanssa. Niinpä parhaiten olisikin sanottu, että kaikki tuntevat ilmiön nimeltä Matti Nykänen. Tässä kirjassa on seitsemän esseetä, jotka käsittelevät nimenomaan tuota ilmiötä eri kanteilta.

Urheilija, alkoholi, musiikki, ilmiön koomisuus, parisuhteet, suomalainen suurmies ja Matti yleisön kannalta - siinä ne näkökulmat, joihin esseet tarttuvat. Itse olisin kaivannut lyhyen katsauksen myös synkempään puoleen, eli Mattiin moninkertaisena väkivaltarikollisena, mutta on toisaalta ymmärrettävää, että tällainen kirja pyrkii pysyttelemään jokseenkin positiivisena. Vastapainona olisi myös hauskaa kuulla, millainen Matti on ihmisenä, mutta sehän ei oikeastaan tähän kuulukaan, kun aiheena on nimenomaan ilmiö, ei ihminen.

Tämä on aika hauska idea kirjalle, ja Savukeidas on näemmä julkaissut muitakin vastaavia. Täytynee tutustua.